Nyt ku raksalla on vähä hiljasempaa näi joulukuussa, ni ehtii pikkase miettiä mistä se ajatus sitte lähti. Vaik eipä siinä varmaa mitää erikoisempaa ollu.. Tilaa tarvittii lisää ja asuntojen hinnat oli sen verra korkeella, et rakentamine vaikutti houkuttelevammalt.

 Ensi tietyst piti päättää mitä myö tarvitaa nyt, ja mitä kymmenen vuoden päästä. Ja sitte alko se puljaamine että mite paljo uskaltaa ottaa lainaa. Jotenkii se alko hahmottua melko nopeesti noin 100 m2 pohjaa yläkertavarauksella. Sitte tietysti kaikki hienoudet unohettii (ainakii kustannusarvioissa) ja päätettii rakentaa vuokratontille, jotta rahaa jäis paremmi ite rakentamisee.

 Sopivan tontin löytämine olikii sitte todella vaikeeta. Ensinnäkää siedettävän rakennuskelposia tontteja ei mei'än kylästä löytyny, saatika sitte sopivasta kohasta sopivassa asennossa. Sitte ku joku tontti olis molemmille kelvannu, ei sille saanu rakentaa 1 1/2 -kerroksista taloo. Yllättäen unelmien tontti löyty kotikylämme pienestä naapurikunnasta, joka ottaa avosylin vastaan uusia veronmaksajia. Tonttimme liittyy päättyvän kadun kääntöpaikalle, rajanaapureita on yksi, peruspalvelut löytyy kävelymatkan päästä, koiran kanssa pääsee mettää takapihalta, nykyisen kotikaupungin keskustaan ajaa 20 minuuttia ja mikä parasta tontti maksoi kaks kertaa enemmän, mitä kaupungin tonteissta maksetaan vuokraa vuodessa. Nii ja se tontti on 1810 m2, eli puolet isompi ku kaupunkialueen tontit. Kaiken lisäks rakentamisen pysty alottaa heti.

 Sillee saatii valittua tontti ja homma alko tuntua jo melkosen todelliselta. Siihe asti oli kokoaja turvautunu ajatuksee että kaiken voi vielä perua, mutta nyt siitä tulis jo pientä taloudellista haittaa. Sitte ku mitää varsinaista hankesuunnitelmaa ei ollu tehty (suosittelen kaikkia tekemää hankesuunnitelman tulevan vastaavan mestarin johdolla), ni alko hiipiä pieniä pelkoja tulevasta. Onneksi rakentaminen alkoi poikia muuta ajateltavaa.